Miksi tuntuu niin tyhjältä?

Joku uskoo Jumalaan, joku ’johonkin korkeampaan voimaan’, joku itseensä, mutta kaikki johonkin, jopa ateistit. Usko on asetettu sydämiimme pysyvästi, se vain etsii kohdetta, joka tyydyttäisi tuon kaipuun. Rikkainkaan ihminen ei ole onnellinen, jollei hänellä ole uskoa. Seuraavassa kerron oman tarinani siitä, miten löysin elämääni täyteyden, joka synnytti uskon, joka tuotti onnellisuuden, mitä ei rahalla tai millään mahdilla saa.

Vaikka kaikki on elämässäni hyvin, miksi tuntuu niin tyhjältä? Miten näin hienosti suunniteltu ja luotu maailma voisi syntyä alkuräjähdyksestä? Onko ihmisellä elämässään joku tehtävä? Minne joudun, kun kuolen? En saanut vastausta oppikirjoista, biologian tai maantiedon tunneilta, vaikka opettajien kanssa väiteltiin kuinka. Oli vaikea uskoa todeksi ihmisten mielipiteitä tai tieteellisiä tutkimuksia, jotka muuttuvat kokoajan kumoten yhä uudelleen toinen toisensa.

Eräänä iltana sain löytää jotain ihmeellistä! En ollut suunnitellut mitään, lähdin vain äidin mieliksi evankeliumin iltaan Vanhaan kirkkoon. Siellä oli tavallista kirkonmenoa lämpimämpi tunnelma. Pappi puhui puheen, mikä osui kuin nuoli sisimpääni. Oli miettinyt juuri noita juttuja, ja nyt kuulen ne ventovieraan suusta. Puheensa päätteeksi mies sanoi: ’Se, joka tahtoo lähteä tälle tielle tosissaan ja omistautua 100%:sti Jeesukselle, tulkoon tänne eteen. Ja minä menin. Olin luonteeltani hirveän ujo, mutta nyt tunsin vain sen että eteen haluan mennä ja löytää elämän tien, tulla tuntemaan totuuden. Se oli uskomatonta, mutta löysin sen, mitä hain. Tuon illan jälkeen jouduin käymään vielä monta koulua elämässäni, koska en heti mennyt seurakuntien toimintaan mukaan kasvaakseni uskossa, mutta sisimpääni muutti totuus, johon uskon enemmän kuin itseeni.

Nyt uskon, että Jumala loi maailman ja ihmisen, kauniin luonnon ja kukkaset, värikkäät kalat ja dinosaurukset. Nyt tiedän, mikä on tarkoitukseni elää tässä maailmassa: Löytää ikuisen elämän tie eli Jeesus, joka on ainut tie Jumalan luo, ja toimia ’valon kantajana’ tässä yhä pimenevässä maailmassa, jotta ihmiset, jotka haluavat löytää totuuden, voisivat löytää sen kauttani ja muiden ’valon kantajien’ kautta. Kuoleman pelko ja sen suuri arvoitus aukeni: Kuolema on portti ikuisuuteen: niille, jotka uskovat Jumalan Poikaan avautuu taivaan portit ja niille, jotka eivät tahtoneet ottaa Häntä vastaan, avautuu helvetin portit. Ruumis jää hautaan, mutta henki nousee ylös.

Totuuden tunteminen teki minut vapaaksi ja onnelliseksi. Ainut asia, joka enää painaa mieltäni on se, että jokainen tuttu ja sukulainen, jokainen ystävä ja perheenjäsen, eivät vielä ole matkalla taivaaseen.

’Autuaat ne, jotka eivät näe, ja kuitenkin uskovat!’ – sanoi Jeesus.

Onko vielä toivoa?

Onko hänellä vielä toivoa? -kysyvät huolestuneet vanhemmat lääkäriltä sairaasta lapsestaan. Toivo on kuin tuli, joka syttyy sydämeen. Toivottomuus taas voi johtaa ihmisen jopa itsemurha-ajatuksiin asti. Tai kun katselet puiden paljaita oksia, missä ei kasva mitään vihreää, mutta kun kevätaurinko paistaa niin pienet silmut puhkeavat kuin tyhjästä. Se on kuin toivo, joka muuttuu todellisuudeksi, näkemiseksi. On joskus surullista katselle ihmisiä, jotka suu mutrussa vaeltavat kiireisinä päivästä toiseen, vailla päämäärää. Vaikka olisikin paljon aineellista hyvää, hyvä asema työssä, onnellinen perhe jne, ei se auta silloin kun sairastuu vakavasti ja joutuu kuoleman kanssa vastatusten.

Moni luulee pääsevänsä ’pois’ lopettamalla itse elämänsä, vaipumalla alkoholin tai huumausaineiden vietäväksi tai sitten hän pyrkii täyttämään elämänsä kaikella mahdollisella, siksi ettei pysähtyisi tulevaisuutensa eteen.

Ihminen on keksinyt paljon hyvääkin tässä maailmassa, mutta kuolemaa ja sen tuomaa pelkoa, se ei ole pystynyt selvittämään. Minulla on kuitenkin sinulle lohdullista kerrottavaa. Voit ajatella, että mietin ’noita juttuja’ sitten kun olen vanha, mutta kerronpa sinulle, että mitä pikimmin olet perillä totuudesta, sitä onnellisemman elämän elät täällä maan päällä ja kaiken lisäksi saat vielä paljon enemmän.

Olen viimeaikoina lukenut kymmeniä elämänkertoja erilaisista ihmisistä, jotka kaikki ovat löytäneet sen toivon ja sisäisen rauhan. On varapresidenttiä, sairaanhoitajaa, bisnesmiestä, alkoholin orjaa jne. ja kaikki he ovat huomanneet sen; et tule onnelliseksi, jollet löydä totuutta sydämeesi. Se totuus mistä monet ihmiset ovat kertoneet kautta aikojen, on itse Jumalan Poika, Jeesus. ’Minä olen tie, totuus ja elämä’ – Hän sanoo ja osoittaa sen todeksi miljoonien ihmisten elämässä. Hän antaa toivon.

Kun olin itse kerran tilanteessa, missä epäiltiin syöpää, kauhistuin ensin, mutta rauhoituin, kun ymmärsin miten asiat kohdallani ovat: minulla on asiat Jumalan kanssa kunnossa. Olen ottanut Jeesuksen vastaan elämääni ja tiedän, että Hän meni edeltäni valmistamaan myös minulle sijaa Taivaaseen. Kuolema on pelkkä portti tulevaan elämään, elämään joka kestää ikuisesti. Jeesus odottaa minua ja ottaa minut luokseen, jos nyt on oikea aika. Mietin näitä juttuja, minkä jälkeen syvä rauha laskeutui sydämeeni. Tuli vain surku niitä, jotka jäisivät suremaan poislähtöäni, heitä miettiessäni kyyneleet nousivat silmiin. Niin kuin eräs sukulaiseni sanoi 2 päivää ennen kuolemaansa: ’Mene ja tuo kaikki mukanas’, sen minäkin tahtoisin sanoa ennen kuin lähtisin tästä maasta.

Kun viimein kävi ilmi, ettei ollut kyse vakavasta taudista, olin niin iloinen siitä, että voin kenties kertoa vielä monille ihmisille, lähellä ja kaukana, että on vain yksi tie, joka vie taivaaseen. Iloitsin myös siitä, että olin valmis lähtemään itseni puolesta. Minulla on toivo sydämessä, mitä mikään ei voi sammuttaa.

Todellinen rakkaus

Moni tietää, mitä rakastumisen tunne on… Se voi pistää posket hehkumaan – juuri pahalla hetkellä – suun sanattomaksi, aivot ja vatsan sekaisin, esim. kun tänä ’kyseinen henkilö’ sattuu kävelemään ohi ja katsomaan syvälle silmiin. Avioparit muistavat ensitapaamisensa vielä vanhusiässä ja sitä kerrotaan kymmeniä kertoja lapsille, lapsen lapsille.. Jotain kummaa siitä siis pitää olla.

Jokainen ihminen tarvitsee rakkautta, ihminen näivettyy ilman sitä. Vaikka olisi huipulla, maailman kaikki rikkaudet ja mahdollisuudet käsien ulottuvilla, niin silti ilman rakkautta kaikki tuntuu tyhjältä. Tiedät upporikkaita julkisuudenhenkilöitä, jotka lopulta sekaantuvat rikkauksien keskellä juoppouteen, huumeisiin, jopa lopettamaan itse elämänsä.

Kuka ihmisestä välittää silloin, kun hän sairastuu ja tarvitsee apua, kuka käy häntä sairaalassa katsomassa, eikö se joka hänestä todella välittää? Onkin suuri siunaus löytää se ainoa ja oikea ja liittää itsensä häneen: elämä on kaunista ja onnellista, kunnes.. Mitä vielä puuttuu?

Kun ihminen joutuu tosiasioiden eteen, hän vasta herää ajattelemaan asioita laajemmalti. Jos jotain tapahtuu omaiselle, perheenjäsenelle tai sille rakkaimmalle. Jos sairastuu vakavasti tai joutuu vastatusten kuoleman kanssa, silloin huomaa, että elämässä onkin lopulta yksin. Kun joutuu esimerkiksi leikkaukseen: odottelee nukutusaineen antamista huoneessa, missä on täynnä vieraita ihmisiä, lääkäreitä ja hoitajia, huomaa miten yksin on ja tulee mieleen: jos tapahtuukin jotain, enkä enää herää, minne menen? Minne lähden täältä ja kenen kanssa? Yksin, täysin yksin. Niin se vain on, eikä sitä ajattele, ennen kuin todella on tuossa tilanteessa. Mutta jos kuitenkin yrittäisit ajatella..

Tiukan paikan tullen huomaamme sen, mikä todella on arvokasta: ei se ulkoinen, vaan sisäiset asiat. Ruumishuoneella työskentelevät ovat sulkeneet tuhansia silmiä yhä ihmetellen, miksi ihmisen kasvot vääristyvät pelokkaaseen ilmeeseen kasvojen vääntyessä niin sanottuun ’kuoleman kolmioon’ kun taas uskossa oleva ihminen hymyilee levollisesti kuoltuaan.

Onko sittenkin olemassa kaksi erilaista paikkaa, minne kansaa virtaa joka sekunti elämän päättyessä? Kyllä on, hyvä ystävä, kyllä on. Jollemme lähde täältä yhdessä Jeesuksen kanssa, menemme yksin paikkaan, jota ei ole tarkoitettu yhdellekään ihmiselle sen pahuuden ja hirveyden tähden. Monesti kuulee ihmisten sanovan, että ’elämä on sitten yhtä helvettiä’, mutta tiedä, että se on todella sitä, jos et lähde täältä yhdessä Jeesuksen kanssa. Yksin Hänellä on valta päästää ihmisiä taivaaseen, koska Hän on ostanut ihmiset omakseen kuolemalla puolestamme.

En tiedä oletko koskaan tutkinut tuota ihmeellistä kirjaa nimeltään Raamattu, mutta sieltä saamme löytää nämä elämän salaisuudet, niinkuin tämänkin: Jumala vaatii aina uhrin pahojen tekojen sovitukseksi. Ennen uhrattiin eläimiä syntien sovittamiseksi. Sitten tuli Jeesus maan päällä jättäen n.30 vuodeksi taivaan kotinsa. Hän oli ainut täysin puhdas uhri sovittamaan kaikkien ihmisten synnit kertakaikkisesti. Enää ei tarvita eläinuhreja, Jeesus teki sen, minkä Adam ja Eeva rikkoivat olemalla tottelemattomia Jumalalle, sen Jeesus korjasi.

Jos me tässä elämässämme pyydämme Jumalalta anteeksi pahoja tekojamme ja otamme syntiemme sovittajan, Jeesuksen vastaan, meillä on huikea tulevaisuus edessä! ’Se joka tunnustaa syntinsä ja hylkää ne, saa armon’ – näin sanoo Jumalan Sana. Kun lähdemme täältä, suumme hymyilee, koska heti, kun henki irtaantuu ruumiista, se nousee Jeesuksen luo taivaan ihanuuteen. Tai kun elämässä on vaikeaa ja tuntuu, ettei jaksaisi jatkaa näin, tuleekin Hän sinua lähelle ja kantaa eteenpäin.