Vielä kotona

Tämä tapahtui historiallisen kuuman kesän jälkeen, eräänä elokuisena tiistai päivänä. Heräsin aamu viideltä voimakkaaseen supistukseen. Katsoin heti kelloa toivoen, että seuraava tulisi pian – ja niin tulikin. Tasan 15 minuutin välein käperryin kasaan ja yritin hengittää rauhallisesti. Ilmassa oli jännittävää odotuksen tuntua. Olin todella odottanut tätä hetkeä. Aikani oli koittanut.

Kuudelta herätin mieheni, joka nousi tikkana ylös ja alkoi pakkaamaan. Minä aloin siivoamaan kotia kuntoon. Loppusilausta tehdessäni, mies sanoi, että nyt lähdetään, tämä kerta voi olla nopeampi. Hän oli siinä oikeassa. Nappasimme esikoisen suoraan sängystä autoon ja niin sitä mentiin mummilaan, joka sijaitsi sopivasti synnytyssairaalan lähellä.

Innoissani soitin synnytyssairaalaan, etten tulekaan synnytyssuunnitteluun, jonka oli määrä olla seuraavan päivän aamuna. Sama kuvio siis toistui tämänkin lapsen kohdalla. Mummilassa odotin ehkä liiankin kauan, koska supistukset yltyivät 10 minuutin väliajoista yhtäkkiä 2-3 minuuttiin. Oli jo kontillani maassa, ottamassa vastaan taas seuraavaa tuskaisaa supistusta, kun tajusin, että tämä vauva ei taida enää odottaa kauaa. Kipeitä supistuksia olin kestänyt jo 11 ja puoli tuntia.

Sairaalaan

Kun nojasin seuraavaan seinään, joka oli sairaalan synnytysosaston seinä, kelasin mielessäni eri puudutusvaihtoehtoja. Epiduraali oli ennestään tuttu ja ajattelin pyytää sen heti. Karu ajatus pyöri mielessäni siitä tosiasiasta, miten puudutuslääkärin odottelu, lomakkeitten täyttäminen jne. vie aikaa – ja minulla on hirveä olo!

Kohta tuplaisäksi ristittävä mieheni tuli tietysti synnytykseen mukaan. Mielestäni miehen tärkein osa synnytyksessä onkin juuri seuran pitäminen ja kaikin puolin tukeminen. Synnytysvastaanotolla näytti olevan tyhjää. Menin oitis ilmoittautumaan. Kerkesin sanomaan vasta nimeni, kun seuraava supistus tuli taas. ’Puhu sitten kun voit, otamme kohta tietosi’ – ymmärsi kätilö. Verhon takana sain vaihtaa vaatteet, ottaa tyhjennysruiskeen ja sitten tehtiinkin sisätutkimus. ’5cm auki, voit mennä suoraan synnytyssaliin’ – kertoi kätilö ja niin minua vietiin. Käsikynkässä käveltiin hissille, joka vei meidät ylös synnytyssaleihin. Käytävällä odotin vain hetken, kun ihana kätilöni saapuikin. Tiesin, että useat ihmiset olivat muistaneet minua rukouksissaan, sillä tämä kätilö oli rukousvastaus. ’Nyt täällä on niin tyhjää, että olen ihan teitä varten. Nyt haetaan teille paras mahdollinen sali ja sitten nopeasti helpotusta noihin kipuihisi’ – hän selosti ohjatessaan meidät valoisaan synnytyssaliin.

Synnytyssalissa supistukset voimistuivat niin hirveiksi, että en pystynyt kunnolla olemaan edes sängyllä. Kivun kyyneleet valuivat poskia pitkin miettiessäni sitä Raamatunkohtaa, missä Jumala sanoi Eevalle: ”Kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi” – sitä tämä totisesti on! Täytyy nyt vain ajatella, että elämä kuitenkin voittaa!

Apua koviin kipuihin

Tuula-kätilö laittoi heti tipan ja soitti sitten anestesialääkärin. Tuula oli jo nähtyään tuskani ilmoittanut minulle, että spinaali-puudutus (selkäydinpuudutus) kannattaa ottaa. Se on kuulemma loistava puudutus, jos synnytys etenee vauhdilla. Koska puudutusainetta ei voi lisätä, spinaali ei sovikaan ensimmäisen lapsen synnytykseen, synnytyksen edetessä hitaammin.

Puudutuslääkäri tuli sitten viimein. Kaksi kertaa häntä oli jo kutsuttu. Yritin olla paikallani, kun hän pisti puudutusaineen selkääni. Siitä ei kulunut kuin hetki, kun ihana olo valtasi kehoni. Jalat tuntuivat vähän puutuneilta ja missään ei tuntunut enää kipua. Ihanaa! Kunpa voisi halata ja kiittää puudutusaineen keksijää. Nyt kaikki oli toisin. Saatoin nauttia tästä tilanteesta. Hymyilin sängyllä ja juttelin mieheni ja kätilön kanssa. Juttelimme musiikista ja elämästä yleensä. Laitoimme Radio Dein soimaan taustalle, jossa tuli sopivasti lastenhetki. Pienet lapset lauloivat ’Jumala loi auringon kuun, ja tähdet ja puut, ihmisetkin’ – niin ihmisetkin. Pian saan pidellä omaa lastani käsivarsillani.

Kätilö osasi hommansa loistavasti!

Jo 20 vuotta alalla ollut kätilö osasi laskea ajan taitavasti. Tehtyään sisätutkimuksen hän sanoi laittavansa nyt oksitosiini-tipan. Se käynnistäsi ponnistusvaiheen nopeammin. Vähän väliä kätilö kysyi joko nyt alkaa tunto palautua. Spinaalin vaikutus kun kestää vain 1-2 tuntia. Pikkuisen alkoi jännittämään vaikuttaisiko puudutus vielä ponnistusvaiheen aikana. Toivottavasti!

Nopea, onnellinen syntymä

Kun puolitoista tuntia oli kulunut, sanoin, että nyt alkaa tunto palautua. Oitis kätilö lisäsi oksitosiinin määrää ja sitten katsoi tilanteen. ’Voi hyvänen aika, vauva on jo tulossa, odotas niin otan käsineet’. Menin puoli-istuvaan asentoon. Mieheni tuki minua niskasta ja kätilö antoi luvan ponnistaa. Yksi ja kaksi ponnistusta. Kun olin keskittymässä kolmanteen, Tuula sanoi: ’Hei älä enää, se on tässä jo!’. Siis uskomatonta! Kaikkihan vasta piti alkaa. En tuntenut kipua, en yhtään! Ponnistusvaihe oli kestänyt vaivaiset viisi minuuttia.

Suloinen pieni tyttö nostettiin rinnalleni. Olin niin onnellinen! Ilon kyyneleet nousivat silmiin, kun katselin pientä tuhisevaa vauvaani. Unohdin kaiken muun, katselin vain uutta perheenjäsentä. Isä tuli katsomaan hänkin omaa tytärtänsä ja kuiskasi sitten korvaani ’Olit niin urhea, rakastan sinua’. Tuntui hyvältä…

Kiitin Jumalaa tästä ihanasta lahjasta. Kunpa osaisin olla hyvä äiti kahdelle tyttärelleni ja samalla hyvä vaimo miehelleni. Jumala minua siinä auttakoon. Olin onnesta pökerryksissä vielä kauan. Suihkun jälkeen meille tuotiin iltapalaa ja vauva sai nukkua sängyssään. Hänet oli pesty ja kääritty somaan vaaleanpunaiseen kapaloon.

Synnytys oli kestänyt vain 6,5 tuntia, vaikka supistuksia oli 15 min välein tullut kylläkin 14 tuntia. Loppuun saakka kätilö neuvoi ja ohjasi meitä. Hän saattoi meidät osastolle ja kehotti vielä kutsumaan häntä paikalle, jos seuraavan kerran tarvitaan kätilöä. Mies lähti kotiin, ettei häiritsisi huoneen muita äitejä.

Osastolla

Minä jäin huoneeseen lähettämään viestejä ystäville ja sukulaisille lapsen syntymästä. Aina välillä katsahdin pieneen myttyyn, joka nukkui sikeästi omassa sängyssään. Oli ihme, että synnytys meni noin hyvin ja että sain omakseni noin ihanan pienen tytön!